Alba s touto skladbou:
Sähkönsinistä Sinfoniaa,
Saarnamiehet julistaa onnellista sanomaa,
pateettista unelmaa.
Toiset teknologiaa kehottaa sua palvomaan,
sielun sille omistaa.
Sen minkä kylvää,
sen myöskin niittää aikanaan.
Ei ymmärtää voi maailmaa.
Muistatko kun sanottiin,
sä voit luottaa ihmisiin,
mut pahalle et käännä selkää?
Uskomaan tai luottamaan
ei voi käydä tosta vaan.
Varomaton aina joutuu,
joutuu katumaan.
Irstaat miehet kiimoissaan
nuoleskelee huuliaan,
vaanien tilaisuuttaan.
Politikot puvuissaan myyvät sulle taivastaan,
kauppaavat silmänlumettaan.
Sen minkä kylvää,
sen myöskin niittää aikanaan.
Ei ymmärtää voi maailmaa.
Muistatko kun sanottiin,
sä voit luottaa ihmisiin,
mut pahalle et käännä selkää?
Uskomaan tai luottamaan
ei voi käydä tosta vaan.
Varomaton aina joutuu,
joutuu katumaan.
Muistatko kun sanottiin,
sä voit luottaa ihmisiin,
mut pahalle et käännä selkää?
Uskomaan tai luottamaan
ei voi käydä tosta vaan.
Varomaton aina joutuu,
joutuu katumaan.
Muistatko kun sanottiin,
sä voit luottaa ihmisiin,
mut pahalle et käännä selkää?
Uskomaan tai luottamaan
ei voi käydä tosta vaan.
Varomaton aina joutuu,
joutuu katumaan.
